20. lokakuuta 2017

Vuoden viimeinen uintireissu

Monen viikon sadeputken jälkeen oli ihanaa herätä aurinkoiseen viikonloppuun! Viime sunnuntai oli ehkä syksyn komein päivä, ja auringossa oli melkein kuuma! Pakattiin reput ja Suomursu autoon, ja ajettiin Tammelaan Liesjärven kansallispuistoon nauttimaan syksystä.


12 kilsaa ihmisille, ja tuplasti koiralle, joka viipottaa aina edelle tutkimaan reitin, ja sitten tarkistamaan, mikä meillä kestää..


Klassinen vesistönylityskuva.
Viimeksi tällä paikalla kuvassa vaan oli edellinen koiramme, joka rakasti paikkaa yhtä paljon..


Metsässä vihreys oli kaikkialla ja puut korkeita, unohtuu kaikki muut huolet ja
muistaa taas kuinka pieni sitä onkaan..


Ankkalaudat vaan oli niin sateen kyllästämät, ettei niistä ollut kyllä apua, Suomursukin suti lankuilla..


Valoa <3






En ole koskaan nähnty näin paljon vanamoa, paikoitellen se peitti kaiken kasvillisuuden!
Osuapa tänne keväällä kun vanamo kukkii!


Evästaukopaikka oli täydellinen D-vitamiinin tankkaukselle


Joku aikaisempi mysrky oli tehnyt melkoista tuhoa eräällä niemellä..


Uimamonsteri hommissaan!









Toivottavasti aurinko jaksaa vielä paistaa, mutta kyllä meillä ollaan jo myös valmiita talveen! Lunta odotellaan!


18. lokakuuta 2017

Kerran kesällä

Kootut selitykset ovat olleet melkoisen tiivistettyjä kesän ja alkusyksyn ajan. Minimaalisia suorastaan. Syynä tähän on ollut osittain ihmetys siitä, millaisena tämä blogi voisi elää, kirjoittaisinko retkistämme, elämästämme, viljelyspalstastani vai mistä. Toinen syy verkkohiljaisuuteen löytyy toisen blogin takaa, kirjoitan nimittäin ystäväni kanssa kierrätysteemaista käsityöblogia, ja valmistaudumme kuumeisesti debyyttiimme Naisten Joulumarkkinoilla. Ihan hirveän moneen ei työn, harrastusten ja koiraelämän kanssa ehdi..

Irtikään en osaa silti päästää, ja menneestä oppineena haluan muistojani jonnekin talteen, joten tässä pieni irtiotto arjesta, nimittäin muutama kuva kesälomamatkaltamme. Kuvat ovat Skopeloksen retkeltä, mutta majoituimme Skiathoksella. Meri, tsatsiki ja pinjamäntyjen tuoksu, niitä ei voita mikään!


Skiathoksen ja Skopeloksen välillä kulkee säännöllinen lauttaliikenne. Me olimme tosin ostetulla retkellä.


Skopeloksen kaupunki on hienolla suojaisella paikalla lahden poukamassa
ja korkean kukkulan päällä. Kesän kuumin päivä, ja kiipeämään - aina meille käy näin!
Kuvan talo oli myynnissä! Muuttointoa vähensi se, että kaupungissa ei ole auton mentäviä teitä,
ainoastaan kapeita sokkeloisia katuja, joiden tarkoitus on eksyttää tunkeutujat.









Kävimme pienellä opastuskierroksella kaupungin uumenissa vaikka helle veti veteläksi. Mutta kaunista oli, jotenkin aidompaa Kreikkaa, vaikka tämäkin saari lienee saaneen osansa turistivyörystä erään korvamatoelokuvan vuoksi. Muuhun elämään emme ehtineet kauaa tutustua, koska laivamme lähti vielä seuraavaan kohteeseen.

Ja korvamatona paluumatka jatkui, mutta maisemat olivat upeat. Ja illalla meitä odotti vielä osittainen kuun piemennys, josta emme tosin olleet tietoisia, ihmettelimme vain, miksi pilvi oli jäänyt kuun alareunaan kiinni.. Pöljät.






Kreikka on kaunis, ja sen pikkukiviset rannat vetoavat minuun kerrasta toiseen. Skiathos oli näkemisen arvoinen saari, rauhallinen, mutta kiinnostava. Ehkä jopa paras kokemistamme, Santoriniakin parempi. Ensi kesälle kuitenkin suunnittelemme jotain aivan muuta.