Aina ei mene niin kuin Strömsössä. Sunnuntaiaamu alkoi upean aurinkoisena, ja suuntasimme kevätauringon houkuttelemina kohti Helsinkiä ja merenrantaa. Toiveenamme oli kävellä pieni lenkki jäällä, niin kauan kuin se vielä on mahdollista.
Kehä ykkösen jälkeen horisontissa alkoi jo häämöttää pilviä. Hernesaaren rantaa lähestyessämme näimme mereltä nousevan harmaan verhon.. Näytti siltä kuin hiekkamyrsky nousisi horisontissa, tosin tämä oli harmaata sumua, joka nieli saaren toisensa jälkeen vyöryessään kohti rannikkoa..
Eikä se jää todellakaan enää näyttänyt kantavan, ainakaan täällä puolella kaupunkia - Hietsun/ Koirasaaren puolella porukkaa taas oli mustanaan vielä tukevalla jäällä retkeilemässä. Päädyimme turvalliseen vaihtoehtoon ja kävelimme Uunisaareen ja sieltä Liuskasaareen. Ei pitkä retki, mutta kallioille kiipeillessä, tuulen tuivertaessa olo muuttui, meri vei mennessään ja aika unohtui.
Sumupilven saavuttessa meidät oli aika siirtyä taas kiinteälle maalle, mutta olen lähes varma, että horisontissa ryskyi ja ujelsi hajoavat kevätjäät, ja Pikku Myy siellä luisteli jäälautalta toiselle kuten Taikatalven lopussa..
Meri ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti