Palataan parin postauksen ajaksi takaisin Levin lumisiin maisemiin. Oli luvattu aurinkoista päivää, joten olimme päättäneet lähteä rinteeseen. Aamu aukesi kuitenkin harmaana, ja Levitunturin eturinteestä näkyi pilvien seasta vain puolet..
 |
| Aurinko puski kuitenkin pilvet pois, ja matkalla rinteeseen jo paistoi! |
 |
| Vihdoin huipulla, ja mitkä näkymät! |
 |
| Rinteet eteläpuolellakin hienossa kunnossa, eikä edes ruuhkaa! |
 |
| ..no pullakahvilla nyt aina.. |
Söldenin jäätiköiden jälkeen Levin pitkät ja loivat rinteet tuntuivat helpoilta; aikaa jäi maisemien ihailuun.. Ja niitä ihailin rinteen joka kohdasta..
Kun aurinko alkoi painua alemmas, oli aika siirtyä sen mukana kohti tunturin toista reunaa, ja Tuikulle auringonlaskua ihailemaan.. Horisontissa siintävät tunturit ja erämaa huusivat tutkimusmatkalle. Vaikka olin jo koko päivän näitä maisemia ihastellut, olisin voinut jatkaa pimeään asti. Ja aloittaa taas uudestaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti