Kohiseva kevät

Retkipaikka vinkkasi viikonloppuna erityisesti kevättulvien aikaan muhkeasta lähinähtävyydestä, Kuhakoskesta. Koska se on meitä niin lähellä, oli sinne suunnattava heti. Pakkasimme Suomursun (koiran) autoon, ja kurvasimme Keudan parkkipaikalle.

Koskista minulle tulee Kotimaan osalta mieleen lähinnä ihmisvoimin rakennettuja ja padottuja "koskia", mutta tämä Nurmijärvellä sijaitseva koski on vapaasti virtaava, kolmi"portainen" köngäs - eipä ole tuota sanaa tullut liiemmin käytettyä! - putous komeassa kalliosolassa. Toki sitä on käytetty sahan ja myllyjen voimalaitoksena aikanaan, mutta silti.

Nykyään ympäristö on hieman mälsä: vieressä kulkee tie, eikä alueella voi sen ihmeemmin viettää aikaa, tai kulkea kosken ympäri, muutoin kuin molempia reunoja ylös ja alas. Oli siellä kivikossa muutama tikku poltettu makkaranhimoissa, ja saattaisi aurinkoisessa rinteessä istua kesällä pienen piknikin verran, mutta mieluiten vain istuisin kosken partaalla nauttimassa sen kuohuista.

Vanhan kivisillan jälkeen alkaa hauskuus

Tässä kohtaa vielä saattaisi haaveilla kajakista, mutta 16 metrin kolmiportainen lasku
on kuulemma hengenvaarallinen. Tämä on Etelä-Suomen Hurjakuru!

Ja Koiraahan ei ei pelottanut, toisin kuin allekirjoittanutta! Liukkaat kivet, poukkoileva koira, louhikkoinen maasto ja kosken kuohu veivät kaikki aistit äärilleen!

Portaat on selkeät, ja aivan peräkkäin, jolloin efekti ainakin tällä vesimäärällä on komea!

Jopa pojat rauhoittuivat hetkeksi..

Kauaa emme saaneet olla rauhassa, muutkin olivat lukeneet artikkelin samana aamuna, joten yksi jos toinenkin seurue saapui paikkaa ihastelemaan. Harmi, ettei alueella ole tosiaan enempää nähtävää, joen vartta olisi mielellään kävellyt edes pienen lenkin..

Lisää Kuhakoskesta löytyy mm. täältä ja samalla löytyy sivusto, joka saa haaveilemaan muistakin koskimaisemista! Könkäitä metsästämään!! Oletko sinä käynyt vaikkapa Lapissa ihailemassa oikeita koskia? Tai tiedätkö jonkun vaietun salaisuuden jossain päin Kotimaata?