Kuinka nimetä (toinen) lapsi?

.. tai lemmikki.

.. tai blogi.

Tiedät sen tunteen, kun saat vihdoin antaa lapsellesi (tai koirallesi, pehmolelullesi, kasvimaallesi..) sen kauan haaveilemasi nimen. Martti Eevertti Aaronpoika. Kutsut häntä leikkisästi joksikin ihan muuksi, kuten Tahvoksi, Mussukaksi ja Ukkeliksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Näin meni ensimmäisen blogini kanssa. Saksan Alkeet oli helppo nimetä, ei ehkä niin kauniisti (ainakaan aluksi Saksa ei kuullostanut korvaani mitenkään kauniilta, ja no, ei ne alkeetkaan ihan niin huikean lupaavalta vaikuta), mutta melko aiheeseen sopivasti. Asuimme reilut kaksi vuotta Saksanmaalla, ja sieltä kirjoittelin kuulumisia kotiin.

Nyt olemme asuneet Kotimaassa jo muutaman kuukauden; Saksan Alkeiden (saksanalkeiden, Nalkeiden, Nalkutuksen jne.) kirjoittaminen Kotimaasta käsin ei enää tuntunut luontevalta, koska otsikointi alkoi olla ohi aiheen (eli ..Saksan? Oli siellä juttua muustakin, mitä nyt päähän pälkähti milloinkin). Silti edelleen mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi -- sanelemahan, suoltamahan. Jotain on pakko tuottaa, joten tässä nyt istun uuden blogin äärellä.

Ja voi römpötin, että on vaikeaa nimetä tämä toinen lapsi!

Ajatuksia elämästä - voi, onpa runollista. Ehkä vähän liian geneeristä. Varsinkin, kun en ehkä pohdi syntyjä syviä, vaan elämää ihan vaan tässä näin, ympärillä oman navan.

Maisemakuvia - kuvainnollisia ja konkreettisia. Näitä taitaa jo olla. Enkä ole ammattikuvaaja, enkä rajaa kuviani vain maisemiin. Sitä paitsi esimerkiksi Naamakirjan ryhmässä "Suomen luonnonvalokuvaajat" kielletään kuvaamasta esim. puutarhassa tai lemmikkejä - luonnollista, mutta ovathan nekin osa luontoa. Siis ei maisemakuvia. Koska kuvaan kaikkea. Ja jakelen kuvia välillä runsaallakin kädellä.

Auringonlaskun tuuli. Se on minun ja Miehen tulevan (ei koskaan) hipsteribändin nimi. Minä, hippitukkaisena maksimekossa, taputtelen tamburiinia ja laulan niin, että ihmisiä itkettää. Mies soittaa kitaraa pitkän tukan ja parran takaa.. Ei. Jääköön kesämökin saunan kuistilla jääneeksi letkautukseksi. Kenenkään ei tarvitse tietää tästä.. (Mutta mökillä nousee joka ilta tuuli juuri ennen kuin aurinko laskee. Siitä se ajatus kerran lähti.)

Kirjoja, Kahvia ja (vaellus)Kengät. Luen paljon, mutta en aio blogata aiheesta. Kahvia vaaditaan elämän ylläpitoon, joskus jopa gilmoregirlsmäiseen tyyliin tippana suoneen (tiesittekö muuten, että Roryn näyttelijä vihaa kahvia ja joi kuvauksissa aina kolaa?), mutta silti suurin addiktioni on (huulirasvojen lisäksi) teenjuonti. Mutta en aio teearvostelujakaan kirjoittaa, vaikka maistelenkin kaikkia mahdollisia makuja. Kenkiä rakastan, ja nykyään enemmän jopa vaelluskenkiä, mutta vaikka puhunkin vaelluksesta joskus, retkiämme ei voi vaelluksiksi isolla V:llä kutsua. Harhaanjohtavaa otsikointia siis.

Ghettokoppelon juorut. Mieheni kaikella rakkaudella keksimä lempinimi. Me kun täällä smurffikylässä asumme ja kaikkia urbaanin elämän haasteita kohtaamme. Kuten lauantai-iltojen tyhjät kadut, kun kaikki ovat saunassa ja katsomassa Napakymppiä. Ja minä designerverkkareissani haahuilen kaduilla. Ottaen selfietä ja tietäen kaiken kaikkien asioista. Ei - lähinnä haaveilen elämästä kaukaisella majakkasaarella, vanhoissa farmareissa ja kumisaappaissa, lammas-ja koiralauman kera.

Pikemminkin aiheeseen siis sopisi Lehtokurppa. Ja Suomursu, sekä rakas Ukkometso. Ihan nuoria ei enää olla, joten kurppa on ihan osuva nimitys. Ja Koira haisee aina ihan Suomursulta.

LehtoKurppa ja Omenapuu

Tutkitaanpa asiaa tarkemmin.

"Lehtokurppa on suurehko kahlaajien alalahkoon kuuluva rantalintu", kertoo Wikipedia. Haa, tämähän vaikuttaa lupaavalta: rakastan rantoja, erälampia, merta, ylipäätään vettä! "Muoto on tukeva ja kyyhkymäinen"! "Nokka on pitkä ja suora"! Sopii kuin nokka päähän!!

Lehtokurpan elinympäristöksi mainitaan mm. metsät, kankaat, korvet ja lehdot - Kurppaa tavataan myös "muuttoaikoina niityillä, ojissa ja ulkomeren saarilla"!  Koiran vuoksi vietämme aikaa etsässä päivittäin, viikonloppuisin vieläkin isommalla kädellä. Tämä Kurppa haaveilee myös lämpimästä, mutta rakastaa kuitenkin sumuisia päiviä, ruskaa ja pikkupakkasta, kunnon runsaslumista talvea. Kuin myös kevättä, omenapuiden kukkimista, ja puutarhan kuokkimista. Keskikesän öitä, elokuun tummia iltoja ja sateen tuoksua. Ojien piennarten koluamista Koiran kanssa, retkiä Porkkalanniemeen syysmyrskyllä, kukkien keräilyä niityillä.

Suomursu, eli Koira

Mitä sitä tämän enempää keittelemään: Lehtokurpan Kootut Selitykset on täten auki, nimetty ja julkistettu! Tervetuloa mukaan; en laisinkaan tiedä, mitä on luvassa, mutta tässä sitä nyt ollaan! Tarinoita, joilla ei välttämättä ole mitään juonta tai suurempaa tarkoitusta. Kootusti tämän otsikon alla.