Vuosi sitten asuimme vielä Saksanmaalla. Vuodenvaihde ja tammikuu 2016 kuluivat sujuvasti lunta etsiessä - Keski-Saksassa sitä saatiin lähinnä parina yönä loskan muodossa ja Itävallan Söldenissäkin piti nousta vähintään kahteen kilometriin, että lumiraja löytyi.
Loppukuusta lunta tuli hetkeksi PikkuKartanonkin pihalle ja nautimme valoistuneista metsälenkeistä. Lumen aikaan syntynyt Koira kaipaa aina eniten lunta ja viileää, joten parikin senttiä tuota ihanaa valkoista puuteria teki Suomursusta onnellisen eläimen.
Elettiin viimeistä vuotta Saksassa, loppukesäsätä edessä olisi paluumuutto takaisin Kotiin. Tammikuun lopulla tartuinkin viime hetkiini reissata - kun on jo puolivälissä lähes kaikkialle Eurooppaa. Lensin siis Anopin kanssa Lontooseen.
Siellä kukkivat krookukset, lumikurjenmiekat, jopa muutama piilotettu kirsikka -- ja sivistimme itseämme Cambridgessä, teattereissa ja musikaaleissa. Lontoo toimii aina!
Life is a journey - keväällä kaksi vuotta saksalaiselämää tuli täyteen, ja taas oltiin matkalla; Zandvoortin rannat olivat vilpoiset huhtikuun alussa, mutta sisempänä mantereella kukki kevät Keukenhofissa. Paikka, missä olen aina haaveillut käyväni - ja siitä otinkin kaiken irti!
Ja matkalaisia tuli meillekin päin niin kauna kuin majoitusta "ulkomailla" oli vielä tarjolla. Prinssinmetsästäjän kanssa haahuilimme linnojen käytäviä ja puutarhoja, Perheen kanssa tutkimme niin paikallisia tapahtumia kuin nähtävyyksiäkin, mitä nyt kukkabongailulta ehdin. Päätin nimittäin nauttia viimeisestä kukkivasta Keski-Euroopan keväästä oikein kunnolla..
Ja sitten taas kesäkuussa reissuun ja junalla Pariisiin! Edullista ja näppärää! Pariisi tosin tulvi juuri käyntimme aikana, mutta Montmartren kukkuloilla jalat pysyivät kuivina ja mielikuvitus laukkasi sataa ja tuhatta! Pariisikin on ihana!
Sitten olikin jo aika alkaa ajatella aktiivisesti Kotiinpaluuta, järjestellämuuttoa, etsä töitä ja järjestää läksiäisiä. Kesä oli aikaa, jolloin tippa oli usein linssissä ja kaikissa toimissa oli se "viimeisen kerran" tuntu..
Ja kun on paljon tekemistä niin yhtäkkiä kesä oli ohi, ajoimme loput tavarat ja itsemme Kotimaahan, ja vähän liiankin nopeasti kaikki oli taas kuten ennenkin: PikkuKoti, työ ja arki. Kaikki palaset loksahtivat nopeasti paikoilleen. Nyt olemme olleet Kotona ja viisi kuukautta, ja joinakin hetkinä tuntuu, ettemme koskaan olleetkaan poissa.
Syksy oli kaunis ja erämaan, soiden ja mäntyjen kauneus, tuoksu ja tunnelma toivottivat meidät takaisin kotiin lempeällä mutta karulla tavallaan. Ilman luontoa ja hiljaisuutta arkea ei jaksa.
 |
| @turonaattori |
Talvi tuli piipahtamaan mutta joulu oli musta. Yhtä pimeää täällä ei silti ole kuin Saksassa, täällä palaa joka paikassa valot, sisällä ja ulkona. Joulun tunnelmaa etsin joka paikasta, vähän sitä löytyikin. On täällä silti vielä hieman opettelmista - tai sitten minun on parempi reissata joulumarkkinoille muualle..
Eilen tajusin, että tällä on silti kuivaa ja lämmintä, ainakin sisällä. Saksan nasskaltia säätä ei ole ikävä, eikä ikuisia sateita. Sitä on, että kevät alkaa siellä jo tammikuussa. Tai helmikuussa viimeistään.
Täällä Suomessa tuntuu että kevät on niin kauhean kaukana, ja seuraavaan lomankin on puoli vuotta. Saksassa on jatkuvasti loma- ja pyhäpäiviä.
Odotan silti tammikuun alkupäiviä, ensimmäisiä siemenpussien kauhisteluja, pihan suunnittelua, kesäloman varaamista.
Kesää kohti ollaan matkalla, ja kalenteri alkaa täyttyä tapahtumista ja suunnitelmista; onpa siellä jo loppuvuodellekin suuria suunnitelmia, vaikka vielä en ole tämänkään joulun koristeita vielä laittanut pois..
Parasta Kotiinpaluussa on olleet Ystävät. Kiitos teille jokaiselle: odotitte meitä takaisin, piditte yhteyttä, ja nyt jatkamme taas siitä mihin jäimme. On hyvä olla lähellänne.
