Jos jättää pääsiäislomasuunnitelmat hilkulle ja arpoo liian kauan, hyvät paikat viedään nenän edestä. Näin ainakin luulimme, kun huomasimme odottaneemme liian kauan majoituspaikkojen varaamisen kanssa, kun haaveilimme vielä kerran lumisista maisemista tälle kaudelle. Levi, Ruka ja muut tutut keskukset täyttyivät hetkessä, kun kevät etelässä eteni, mutta lumikerros Lapissa kasvoi.
Hetken pähkäilyn jälkeen päädyimme sitten valitsemaan kohteeksemme Luoston, vaikka sinne pääseminen tarkoittikin pitkiä ajopäiviä, jotka veivät kaksi päivää lomasta. Hieman kauhistutti lähteä näin "hiljaiseen" keskukseen, ja kun menomatka vihmoi niskaamme niin tiepölyä, paistetta kuin luntakin, emme olleet ihan varmoja mihin päädymme.
Perillä odotti sitten kuitenkin Talvinen Paratiisi (tai no se ihan todellinen toiveiden täyttymys eli tykkyluminen erämaamaisema jäi vielä ensi talvelle, mutta sitä se kevät teettää)! Majoituksemme eli mökki nimeltä Marja-Aapa oli paljon parempi ja hienompi kuin vuokrauspalvelusivuston kuvat ja kuvaus antoi odottaa. Maisemaa koristi luminen mäntykangas (varmaankin makoisa marjapaikka kesällä!), missä puiden välistä vilkkui niin keväinen aurinko kuin edessä kohoava Ukko-Luosto.
Keli oli täydellinen: pikkupakkasta, tuoretta puuterilunta hangen päällä, raikasta, tuulista (tunturissa) ja puhdasta. Kahta asiaa en jaksanut lakata ihmettelemästä: täydellinen hiljaisuus ja naavan määrä puissa. Jos tätä ilmaa voisi pullottaa, veikkaan, että sillä parantaisi monta vaivaa!
 |
| Sanomattakin selvää, että Suomursu rakasti joka hetkeä, polkua, ja hankea! |
 |
| "Miksei aina voi olla lunta!" |
 |
| Vaikka puista oli lumet jo varisseet, maastosta löytyi edelleen veikeitä muotoja ja arvoituksia. |
 |
| Ja tämä naavan määrä! Ja kuinka montaa sävyä sitä onkaan! |
Mies keskittyi maisemien ihailuun moottorikelkan päältä, minä ja Koira tutkimme keroja ja kuruja jalan. Talvireittejä oli yllättävän paljon, ja erityisesti lumikenkäreitit olivat huikean hyvässä kunnossa ihan ilman lumikenkiäkin. Hangen poikki ei päässyt kuin nelijalkainen, joten poluilla oli pysyteltävä (enkä edelleenkään tuntenut suksien kutsua), mutta hienot reitit nekin tarjosivat. Kesällä tänne on tultava tutkimaan mahdottoman kiinnostavaa luontoja ja kaikkia niitä kuruja ja lampia, jotka lumi nyt peitti. Täällä riittää tutkittavaa vuosiksi.!
 |
| Olihan se arvattava, että jossain vaiheessa törmään viimein saamelaistarinoihin ja mystiikkaan.. |
 |
Lampivaaran ametistikaivos tuntui alkuun turistikohteelta, mutta osoittautui todella kiinnostavaksi paikaksi, jolla on
niin kerrottavaa kuin annettavaakin.. |
 |
| Mitä enemmän tunturijonosta ja sen historiasta kuuli.. |
 |
| ..sitä enemmän sen vetovoima kasvoi. Horisontin Pyhätunturin tarinat odottavat nälkäistä tutkijaa. |
 |
| Ja tämä valo ja avaruus..! |
 |
| Kesällä kaivokselle pääsee jalkaisin, talvella tarvittiin hieman moottoriapua. |
En kerro kaivoksesta enempää, vaan kehoitan tekemään sinne retken. Lyhyt luento ametisteista, kaivoksesta ja alueen historiasta herätti niin paljon lisäkysymyksiä, että tätä pitää alkaa tutkia enemmän. Kierrokselle osallistuneet lapsetkin kuuntelivat inahtamatta (lukuisia loistavia kysymyksiä lukuunottamatta!) kaikki tarinat ja uutiset kaivoksen toiminnasta. Jos kuitenkin haluat nähdä, millaista kaivoksessa oli, kurkkaa Instagramiin tililleni nimeltä @turonaattori.
Ja sitten vielä se mansikka kermavaahdon päällä:
 |
| Petteri! Vihdoin tapaamme! |
Niin. Tulihan se aurinkokin esiin, ja lämmitti niin maisemien ihailijoiden kuin porojenkin mieltä. Sanomattakin selvää, että suuri toiveeni omasta majakkasaaresta koirineen ja lampaineen sai tällä retkellä ja tämän talven aikana kovan kilpailijan..
